Pari päivää vierähti taas uutta ja vanhaa opiskellessa, tällä kertaa Hämeenlinnassa ja #fysioterapia2016 seminaarissa. Fokus oli alaraajoissa ja faskiassa.
Tuosta tiivistettynä muistiinpanot viikonlopulta:
- fysioterapeutin tehtävä on auttaa ihmistä liikkumaan, sen voi tehdä monella tapaa
- ei ole yhtä oikeaa tapaa liikkua, on vain valintoja ja niitä pitäisi olla kehossa riittävästi tarjolla
- mikään yksittäinen ”virhe” liikkeessä ei automaattisesti tarkoita kipua, vaan kuormituksen ja palautumisen suhde määräävät
- jos jokin lihas on kireä, se johtuu usein vain siitä että se on ylitöissä, venyttäminen ei tätä korjaa
- syväkyykky on ihmiselle luonnollinen liike, eikä sitä tarvitse pelätä, mutta luonnollisesti jokaisella on tähän erilaiset lähökohdat jotka tulee ottaa huomioon
- polvi tarvitsee myös kiertosuunnan liikettä voidakseen hyvin
- kortisonilla ei hoideta jännevaivoja, sillä saadaan vain kipu peitettyä, joka voi johtaa entistä isompaan jänneongelmaan koska kuormitusta voidaan jatkaa
- kenkien teknologinen kehitys ei ole tehnyt minkäänlaista muutosta jalkavaivojen yleisyyteen
- kivuttomuus tai kyky palata aktiviteettiin ei tarkoita että vamma olisi jo täysin toipunut
- pehmytkudos on venyvää, mutta se ei venyty
- faskiasta puhuttaessa pitää olla tarkkana määritelmästä, sillä ne ovat hyvin erilaiset eri koulukuntien välillä
