Jos et vielä lukenut osaa 1, suosittelen perehtymään siihen ensin »
Olemme käyttäneet FMS- kartoitusta aikuis- ja juniorijoukkueiden kanssa vuodesta 2012. Seuraavassa pohdintaa ja tuloksia muutaman esimerkin kautta.
Case 1 – JJK (2013)
Teimme koko JJK:n edustusjoukkueelle (20 pelaajaa) kartoitukset tammikuussa, ohjeistimme jokaiselle testatulle kuuden viikon ”korjaavan” harjoitusohjelman tuloksen perusteella, ja testasimme kaikki uudelleen treenijakson jälkeen maaliskuussa.
Rakensimme harjoitteita varten templaatin, joka koostui kolmesta kahden viikon vaiheesta, jotka keskittyivät täysin testin heikoimman lenkin kehittämiseen.
Jaksojen painotus oli:
- liikkuvuus
- liikuvuus / hallinta
- hallinta
Jokainen pelaaja sai siis harjoitteet testituloksen perusteella, ilman sen tarkempaa yksilöintiä.
Kategorisoimme sen jälkeen pelaajien tulokset seuraavasti:
Punainen – jos mikä tahansa testiliikkeistä aiheutti kipua
Keltainen – jos testeissä oli yhden pisteen tulos, tai selkeä puoliero
Vihreä – ei kipua, ei yhden pisteen tuloksia tai puolieroja
Tässä tulokset ennen ja jälkeen harjoitusjakson. Aika mukavat parannukset…
Haastattelujen perusteella suurin osa pelaajista teki harjoitteensa tunnollisesti useamman kerran viikossa. Ne jotka myönsivät lipsuneensa ohjeistuksesta, kertoivat, että olisivat halunneet mielummin tehdä harjoitteet yhtenäisesti joukkueena, esimerkiksi alkulämmittelyjen yhteydessä.
Tarkkaa dataa kauden aikana sattuneista loukkaantumisista meillä ei ole, sillä yhteistyötä seuran kanssa ei pystytty jatkamaan molemminpuolisten resurssien puutteen takia.
Case 2 – Jyväskylä Rugby Club Ladies
Samanlaisen ennen ja jälkeen testauksen suoritimme naispuolisille rugbypelaajille (15 pelaajaa). Erona palautteessa oli se, että yksilöidyn palautteen sijaan kokosimme joukkueen tulokset yhteen ja kollektiivisten heikoimpien lenkkien perusteella loimme joukkueelle yhteisesti toteutettavan osuuden alkulämmittelyiden yhteyteen. Harjoitukset tapahtuivat kenttäolosuhteissa, joka rajoitti välineistön kehonpainoon ja rugbypalloon.
Ohjelma jaettiin jälleen kolmeen noin kuukauden kestäneeseen vaiheeseen. Harjoitusten haastavuustasoa nostettiin jokaisessa vaiheessa.
Aivan yhtä dramaattisia muutoksia kuin JJK:lla ei saatu aikaan, mutta kehitystä kuitenkin!
Case 3 – Jyväskylän Kenttäurheilijat, yleisurheilija junioreita
29 testattua. Ennen ja jälkeen testaus, jokaiselle annettu henkilökohtainen ohjeistus samalla templaatilla kuin JJK:lle, eli kolme kahden viikon jaksoa, joissa keskityttiin yhden liikemallin kehittämiseen.
Mukavaa kehitystä!
Case 4 – Jyväskylän Kiri, edustusjoukkueen pelaajia ja junioreita
Loppuun hieman erilainen tapaus. Testasimme kymmenen pesäpalloilijaa vastaavalla ajatuksella. Testaus ennen, harjoittelujakso ja testaus jälkeen. Kymmenestä testatusta vain kaksi saapui uudelleen testattavaksi. Kyse ei ollut budjetista, koska testit oli maksettu jo joukkueen puolesta etukäteen.
Testituloksista paljastui, että 8/10 pelaajista syväkyykkyn tulos oli ykkönen. Se on huonon näköinen kyykky millä tahansa mittarilla. Neljällä kymmenestä aktiivisen suoran jalan noston tulos oli ykkönen. Se on rajoittunut millä tahansa mittarjlla. Kymmenestä pelaajasta yksi pääsi vihreään kategoriaan.
Valmentajien ja uudelleen testaukseen saapuneiden pelaajien haastattelun perusteella päädyimme siihen tulokseen, etteivät pelaajat kokeneet testejä hyödyllisiksi ja tarpeeksi pesäpalloon liittyviksi.
Opitut läksyt
- FMS tulokseen voidaan saadaan selkeitä parannuksia harjoitusjaksolla
- joukkueurheilijat harjoittelevat mielummin joukkueena
- valmentajiston pitää olla hommassa mukana, muuten homma lipsuu
- jos halutaan, että pelaajat ”ostavat” homman, pitää se osata ”myydä” ja perustella lajiin spesifisti liittyvänä vaikka se ei suoranaisesti FMS:n tarkoitus olekaan
Jani Parkkinen 