Kokemuksia Functional Movement Screenin käytöstä, osa 1.

Liikunta- ja terveydenhuoltoalalla työskenteleville suunnatuissa Facebook ryhmissä on ollut viime aikoina kiivasta keskustelua Functional Movement Screenistä (FMS). Yhtenä Suomessa sitä varmasti eniten ja pisimpään käyttäneistä henkilöistä, haluaisin kantaa oman korteni kekoon sen hyödyllisyyden tai hyödyttömyyden arvioimisessa.

FMS_CERTIFIED_complete_L1

Olen käynyt kaikki koulutukset mitä Functional Movement Systems-organisaatiolla on tarjolla (FMS, SFMA, Y-Balance), ollut useammilla sen perustajien luennoilla, ollut sitä vastaan puhuvien luennoilla, käyttänyt sitä henkilökohtaisia harjoitusohjelmia suunnitellessa, käyttänyt sitä joukkueiden harjoitusohjelmia suunnitellessa, käyttänyt sitä työkaluna fysioterapia-asiakkaiden kanssa ja ollut epävirallisena apukouluttajana tähän asti ainoassa Suomessa järjestetyssä FMS- koulutuksessa. En ole millään tapaa organisaation palkkalistoilla, joten vaikka olen varmasti alitajunnassani hieman puolueellinen kaiken koulutuksiin investoimani ajan ja rahan takia, pyrin tarkastelemaan asiaa objektiivisesti.

Osa 1 – Mihin FMS on tarkoitettu?

FMS saa isointa kritiikkiä tutkimusmaailman puolelta siitä, ettei se ole luotettava loukkaantumisriskin ennustaja tai suorituskyvyn arvioija. Tämä ei tule yllätyksenä, sillä sen ei ole alunperinkään ollut tarkoitus näitä asioita tehdä. Jossain välissä ja jollain tapaa, siitä on yritetty tehdä jotain mitä se ei ole.

Suoraan toista perustajaa Lee Burtonia lainaten:

”First and foremost, does the person have pain with the tests? Secondly, does the person have any major dysfunctions? Those two things in a nutshell were and have always been the major objectives of the Functional Movement Screen. Where is the biggest dysfunction? Does the person have pain?”

Eli yksinkertaisesti, aiheuttavatko liikkeet kipua ja onko liikkeissä jotain selkeästi pielessä?

Voiko tämän asian saada selville ilman FMS:ää? Ehdottomasti.

Tarjoaako se nopean ja helposti toistettavissa olevan systeemin näiden asioiden kartoittamiseksi? Ehdottomasti.

Itse haluan tietää mielellään ennen harjoitusohjelman suunnittelua, jos asiakkaalla on kipua kyykyssä, askelkyykyssä, yhdellä jalalla seistessä, ylävartalon tai alavartalon ääriliikkeissä tai selkärangan ojennuksessa tai pyöristyksessä. Mielummin tiedän myös etukäteen jos liikkeet näyttävät jostain syystä asiakkaalle todella vaikeilta tai ovat rajoittuneita.

Jos systeemi paljastaa uuden asiakkaan kohdalla, että joku liikkeistä aiheuttaa kipua, niin se on tehnyt tehtävänsä. Ammattitaidostasi riippuen jatkotoimenpide on joko a) arvioida tarkemmin mistä kipu johtuu, b) ohjata asiakas jollekin muulle joka osaa arvioida mistä kipu johtuu tai c) olla täysin vastuuton ja olettaa, että kipu ei ole mitään vakavaa. Jos et ole pätevä terveydenhuoltoalan ammattilainen, suosittelen vaihtoehtoa B!

Kun on varmuus siitä, ettei kipu johdu mistään lääketieteellisestä asiasta (esim. syöpä) tai ortopedisestä asiasta (esim. kierukkavamma), on huomattavasti mukavampi lähteä asiakasta treenauttamaan. Siihen saakka, älä ainakaan kuormita kivuliasta liikemallia. Se harvoin on hyödyksi.

Jos systeemi puolestaan paljastaa uuden asiakkaan kohdalla selkeän vaikeuden tai liikerajoitteen, on se myös tehnyt tehtävänsä. Asiakkaalle voi olla esimerkiksi vaikeuksia saada selkää oikeaan asentoon maastavetoa harjoitellessa. Mikään määrä verbaalista, visuaalista tai kinesteettistä valmennusta ei saa liian kireitä takareisiä päästämään lantiota ja sitä kautta selkää oikeaan asentoon. Se vaatii muita keinoja. Tiedän tämän rajoitteen mielelläni ennen maastavedon tekemistä kuin sen jälkeen. Aikaa säästyy ja asiakas ei turhaudu.

Kaikissa tapauksissa FMS ei kerro suoraan mistä rajoite johtuu. Siihen sitä ei myöskään ole suunniteltu. Sen tehtävä on yksinkertaisesti kertoa jos selkeä ongelma on olemassa ja ohjata asiakas tarvittaessa tarkempaan arviointiin. Teen mielummin ensin nopean kartoituksen joka kertoo jos on tarvetta tarkemmalle arvioinnille. Jos asiakkaalla ei ole kipua eikä selkeitä rajoituksia liikumisessa, voin hyvillä mielin lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan uutta harjoitusohjelmaa.

Jos ongelmia löytyy, on FMS tehnyt tehtävänsä ja ohjaa oikeisiin jatkotoimenpiteisiin.

Jos haluat luoda oman systemaattisen tavan kartoittaa näitä asioita ja koet olevasi siihen pätevä, niin kukaan ei pakota tämän systeemin pariin. Jos systeemi on tarpeeksi hyvä, se ei petä. Ilman systeemeitä toimittaessa ja omaan osaamiseen luottaessa tulee epäonnistuminen tai unohdus jossain vaiheessa. Tästä on tutkimusnäyttöä mm. kirurgien kohdalla. Mitä enemmän kokemusta ja pätevyyttä, sen kovempi luotto omaan osaamiseen. Ja silti epäonnistumisia tulee. Sairaaloissa, joissa on käytössä alkeellisetkin systemaattiset tarkistuslistat, tulee vähemmän potilasvahinkoja. Lentotapaturmien määrä romahti radikaalisti kun ohjaamoissa otettiin käyttöön yksinkertaiset systemaattiset tarkistuslistat eikä luotettu ainoastaan pilottien ammattitaitoon.